Konserttikuvaus: Oikea sävy

Konserttikuvaus on yksi kiinnostavimmista valokuvauksen aloista. Samalla konserttikuvaus kuuluu kuitenkin myös vaikeimpiin. Syy on kuvauksen olosuhteissa, jotka valitettavasti ovat viime vuosina selvästi kiristyneet valokuvaajien ja siten myös valokuvan laadun kustannuksella.

Die kännykkäkuvaavia konserttivieraita, joita tuntuu olevan jokaisella konsertilla, ei varmasti huoleta lainkaan, saavatko he a) ylipäätään ottaa valokuvia konsertin aikana, ja b) saavatko he julkaista näitä kuvia internetissä, siis laittaa niitä esille (mikä kuitenkin tapahtuu säännöllisesti tietämättömyydestä huolimatta tai kenties juuri sen takia).

Ammattivalokuvaajana täytyy kuitenkin ottaa huomioon nämä kysymykset, jotta ei jäisi vaaraan joutua kalliiseen oikeustoimeen.

Ja usein siksi onkin oikeudellisten asioiden selvittäminen – siis se, saako valokuvaaja ottaa kuvia konsertin aikana ja miten hän voi julkaista nämä kuvat jälkikäteen (ja ehkä myös mitä?) – paljon vaikeampaa kuin valokuvalliset haasteet (jotka eivät usein, valaistustilanteesta riippuen, ole aivan "helppoja").

Neben rechtlichen Restriktionen (siehe vorhergehendes Kapitel) gibt es noch ein paar weitere Besonderheiten, die dafür sorgen, dass die Konzertfotografie sich von anderen Bereichen der Fotografie abhebt.

So ist beispielsweise die Verschmelzung zweier unterschiedlicher Hobbys in der Konzertfotografie perfekt möglich, denn Musik hören beziehungsweise auf Konzerte gehen zum einen und Fotografieren zum anderen gehen hier eine wunderbare Symbiose ein. Dies mag auch in anderen Bereichen der Fotografie so sein (beispielsweise in der Naturfotografie, in der Architekturfotografie, etc.), wo auch zweierlei Interessen miteinander verknüpft werden können, doch erlaubt die Akkreditierung (sofern man denn eine bekommt) den kostenlosen Besuch von Konzertveranstaltungen, was einen klaren geldwerten Vorteil für den Konzertfotografen bedeutet. Lakisääteisten rajoitusten lisäksi (ks. edellinen luku) on vielä muutamia muita erityispiirteitä, jotka saavat konserttikuvaamisen erottumaan muista valokuvaamisen aloista.

Esimerkiksi kahden erilaisen harrastuksen sulauttaminen yhteen konserttikuvaamisessa on täysin mahdollista, sillä musiikin kuunteleminen ja konsertteihin osallistuminen toisaalta ja valokuvaaminen toisaalta muodostavat täällä ihanteellisen symbioosin. Tämä saattaa olla mahdollista myös muilla valokuvauksen aloilla (kuten luontokuvaus, arkkitehtuurikuvaus jne.), missä myös kaksi erilaista kiinnostuksen kohdetta voidaan yhdistää, mutta akkreditointi (jos sellaisen saa) mahdollistaa konserttitapahtumien ilmaisen osallistumisen, mikä merkitsee selvää taloudellista etua konserttikuvaajalle.

Konserttikuvauksessa me valokuvaajat – lehdistönvapauden, raportoinnin, markkinoinnin jne. syistä – olemme vain "siedettyjä". Meitä ei suosi kukaan: ei muusikot, heidän managerinsa, tapahtumanjärjestäjä, vartijat tai fanit yleisössä. Tämä on ymmärrettävää, ainakin tarkemmin tarkasteltuna...

Joka haluaa tarkasti omistautua konserttikuvaamiselle, tulisi kiinnittää huomiota uusien hankintojen yhteydessä siihen, että varusteet konserttikuvaamista varten ovat mahdollisimman hyvin sopivia. Ei jokainen kamera vastaa konserttikuvaamisen erityisvaatimuksia. Sama koskee myös linssejä, muistikortteja jne.

Erinomaisten konserttikuvien ottamiseksi tarvitaan paitsi sopiva varustus, myös kokemusta tai ainakin tietoa siitä, miten hyödyntää parhaalla tavalla kameran asetuksia. Tässä on muutamia vinkkejä valokuvausalan ammattilaisilta konserttikuvauksesta. On kuitenkin muistettava, että nämä ovat vain suosituksia, sillä yksilöllisellä työtavalla on merkittävä rooli. Esimerkiksi kenellekään teistä, joka saavuttaa parhaat tulokset käyttämällä valotuksen pistemittausta (älkää sekoittako tarkennuksen yksipistemittaukseen!), kannattaa ehdottomasti jatkaa sen käyttöä, vaikka minä henkilökohtaisesti arvioisin sen soveltuvuuden konserttikuvaukseen vain rajalliseksi (katso alla).

Hyvät (konsertti-) kuvat eivät ole pelkästään oikean valotuksen ja tarkennuksen tulosta. Oikean hetken tavoittelun taidon lisäksi on erityisesti taidokas kuvan sommittelu, joka määrittelee, onko kuva pelkästään dokumentaarinen vai erottuuko se konserttikuvien massasta.

Tässä toisessa osassa aiheesta kuvanmuodostus on tarkoitus kehittää tuntumaa siihen, miten konserttikuvaajana ei vain dokumentoi muusikoita lavalla, vaan luo myös epätavallisten kamerakulmien tai vaikuttavien hetkien tallentamisen kautta kuvia, jotka erottuvat massasta konserttikuvissa.

Konserttikuvauksen vaikeus piilee nopeasti vaihtelevissa, ennalta arvaamattomissa valaistusolosuhteissa, jotka ovat tyypillisiä live-konserteille. Näin ollen jokainen, joka luulee voivansa turvautua patenttiratkaisuihin, kuten kameransa säätämiseen, on tuomittu epäonnistumaan. Ennen valotilanteen analysointia säätösuosituksia ei voida antaa luotettavasti.

Hyvien (konsertti-)kuvien ottaminen on yksi asia. Se on, kuten olemme nähneet aiemmissa tutoriaaleissa, vaikeiden olosuhteiden vuoksi tarpeeksi vaikeaa. Siitä huolimatta se ei yksin riitä. Myös jälkikäsittely ratkaisee, onko mahdollista menestyä konserttikuvaajana - vai ei. Erityisesti kuvavalinnalla ja arkistojen järjestelyllä (joka on perusta menestyksellisille kuvamyynteille) on suuri merkitys.